maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kaikkea ne britit keksii…

Pakko avautua viime aikojen uutisista, kyllä niin pientä suomalaista kyrsii kun täällä on yhtäkkiä kaikki kääntynyt päälaelleen ja oman asuinmaan tulevaisuus tuntuu epävarmalta.

On niin turhauttavaa tietää, että näinkin tärkeästä asiasta pidettiin kansanäänestys ilman, että varsinkaan EU:sta lähtemisen suhteen olisi annettu mitään realistista kuvaa siitä mitä tavallinen tallaaja voi odottaa. Propagandaa siitä, miten EU:lle lähetetään 350 miljoonaa puntaa viikottain ja kuinka sen voisi ennemmin pistää terveydenhuoltoon. Ja sitten kun kansa on äänestänyt, lupaukset muuttuu.


En kiellä, etteikö EU:ssa olisi varmaan jotain ongelmakohtia ja sen suhteen myöskään EU:ssa pysymisen suhteen ei ehkä annettu täysin puolueetonta tietoa. En ihmettele, että moni on sitä mieltä, ettei uskaltanut äänestää, koska ei kokenut olevansa tarpeeksi tietoinen siitä, mitä äänestää. Ei silti, jos vähääkään kiinnostaisi oman maan tulevaisuus, voisi luulla, että tällaisen äänestyksen suhteen tutkisi asiaa ja päättäisi kantansa. Hyvä täältä sanoa, kun ihan omassa taloudessa on sellainen jääräpää, joka ei äänestänyt.

Sitten vielä miten sosiaalisessa mediassa leviää kertomuksia ulkomaalaisvastaisista tapahtumista. Moni pelkäsikin tämän äänestystuloksen lisäävän typeriä "Painu takas mistä tulitkin" -kommentteja. Se antaa niin rasistisen kuvan tästä maasta, vaikka kokemuksesta tietää, ettei se sitä ole.

En vielä osaa oman tilanteeni perään pelätä, koska en usko, että kaikkia Iso-Britanniassa asuvia aletaan yhtäkkiä potkia pihalle. Toisaalta en kuitenkaan ole naimisissa britin kanssa - eikä ego anna periksi tällaisen perusteella kiirehtiä meidän melkein olemattomia suunnitelmia!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Durdle Door

Herättelen blogia taas vähän eloon. En uskalla luvata miten pitkäksi aikaa, tämä voi jopa olla ihan yhden illan juttu, mutta katsotaan nyt :)

Käytiin kuitenkin eilen vihdoin katsomassa yhtä Dorsetin tunnetuimmista nähtävyyksistä, Durdle Dooria (tai Dumbledorea niinkun T tykkää sanoa!), ja pakko jakaa kuvia sieltä! Täällä on kans eräänlainen helleaalto menossa, eilen ja tänään on ihan 22-24 astetta lämmintä, kirkkaat taivaat, joten oli niin täydellinen päivä käydä katsomassa kauniita Jurassic Coast -maisemia.




Jo parkkipaikalla tuli semmonen olo, että on jossain ihan erityisessä paikassa, vaikka sieltä ei edes näkynyt muuta kun meri. Mutta onhan se merikin jo niin ihana näky, että ihan sielu lepää, heh ;)


Istuttiin rannalla parisen tuntia, missä Ipanaa viihdytti pienet kivet sillä aikaa kun me aikuiset vaan löhöiltiin. Mun teki mieli ottaa niitä kiviä kasseittain kotiin, mutta en kyllä ikinä olisi jaksanut niitä kantaa takas autolle.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Jos menisimme kahville...

Bongasin idean Linnunpesän kaltaisesta ja ajattelin sen olevan oiva keino kertoa kuulumiset :)

Jos menisimme kahville, olisin jo etukäteen päättänyt ottaa vanilijalaten, mutta kun on tilaamisen aika, pohtisin jos sittenkin ottaisin ihan vaan tavallisen kahvin. Näkisin jonkun uuden kahvin tarjouksessa ja harkitisisin sitä, kunnes sitten tilaisin sen vanilijalaten, tän kerran.

Jos menisimme kahville, hamstraisin servettejä ja niitä pahvitikkuja millä on tarkoitus sekoittaa kahvia. Niitä tarvii ainakin viisi, että saa kunnon sekoitus-actionin aikaan. Olisin iloinen jos on tarjolla ihan lusikoita. Kahvia on pakko sekoitella vähän väliä. Täällä briteissä harvemmin on teelusikoita tarjolla.

Jos menisimme kahville, kertoisin kuinka rakastan kahvia ja että silloin tällöin yritän rajoittaa kahvinjuontiani. Tällä hetkellä siitä ei ole kuitenkaan toivoakaan, koska töissä kahvikuppi on melkein aina täynnä kuumaa tai vähemmän kuumaa kahvia. Jos vähemmän kuumaa niin sitten käyn hakemassa uuden kupillisen.

Jos menisimme kahville, varmaan ensimmäinen puheenaihe olisi kihlasormukseni, sori! Ihastelisin sitä kuitenkin vaikka yritänkin olla ihan casual ja no big deal. Koittaisin kuitenkin saada kihlauutiset käsiteltyä nopeasti, koska en haluaisi, että koko kahvittelu on pelkkää hehkutusta uutisistani, mutta jos kysyisit, vastaisin.

Jos menisimme kahville, mainitsisin että olen menossa Suomeen juhannukseksi, mutta T ei saa haluamaani kahta viikkoa kesäkuussa vapaaksi. Toisen niistä saisi. En tiedä haluaisinko mennä joko täysin kahdestaan Ipanan kanssa tai edes niin, että T tulee mukaan viikoksi ja lähtee takas kesken kaiken. Kumpikaan ei ole toista parempi vaihtoehto!

Jos menisimme kahville, toivoisin ettet kysy miten minulla menee töissä sillä en haluaisi alkaa kertoa tarinoita idiooteista, joiden kanssa joudun päiväni viettämään. Kun aina en edes tarkoita niitä asiakkaita.

Jos menisimme kahville, ja olisin liikenteessä ilman Ipanaa, saisimme varmasti kahvitella jokusen tovin. En unohtaisi mainita miten aika lentää kun tekee jotain mieleistä!

...Ja vaikka Ipanakin olisi mukana, uskoisin haluavani toisen kupin kahvia. Jos ei nyt samassa kahvilassa niin jossain muualla sitten. Joku trendikäs lapsiystävällinen paikka, missä saisin heittää Ipanan pallomereen ja nauttia kahvistani!

Jos menisimme kahville, miettisin kuinka kivaa tässä onkaan nyt olla vaikka vielä kotona ollessa stressasin lähtöä.

Jos menisimme kahville, huomaisin ihanan paitasi/kenkäsi/kaulakorusi/kellosi tms. ja ihastelisin sitä ääneen.

Jos menisimme kahville, riippuen miten hyvin tunnen sinut, kysyisin myös perheesi kuulumisia. Toivon, että ymmärrät minun olevan siitä aidosti kiinnostunut!

Jos menisimme kahville, pienten hiljaisten hetkien aikana ajatukseni harhailisivat muualle ja seuraisin ympärillämme olevia ihmisiä. Sitten poimisin jonkun mielenkiintoisen huomaamani asian, tapahtuman, minkä lie ja kertoisin sinulle siitä.

Jos menisimme kahville, ainoa kohta missä katson kelloa, on se kun lähdemme eri teille. Ellet sitten kesken kahvittelujen nimenomaan kysy paljon kello on. Tai jos tapahtuu jotain odottamatonta, kuten onkin jo pimeä vaikka kello oli just vasta 14.00. Jos kahvilan seinässä on jossain kello, yrittäisin istua niin, etten näe sitä.

Jos menisimme kahville, päättäisin sen sanomalla kuinka olisi ihana jos voisi viipyä loputtomiin ja harmi, miten nopeasti aika taas meni.

Mitenkäs teidän muitten kahvilla käynnit?

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lokakuu

Kerrottakoon ensin, että menneet neljä viikkoa ei enää onneksi olleet yhtä tapahtumarikkaita kun Viikko 1. Sain töissä vihdoin oman parkkipaikan niin ettei enää tarvi työpäivän ajaksi arpoa mihin autonsa jättää ja jääkö se sinne yön yli porttien taakse lukkoon!

Ipana viihtyy päiväkodissa edelleen tosi hyvin. On siellä muutama väärinkäsitys tapahtunut, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, miten ne on hoidettu. Toki se on niin, että vähänkin kun joku menee pieleen, siitä syyttää heti itseään ja käy läpi koko sen saagan kuinka lapsi joutuu kärsimään kun itse on päättänyt tehdä töitä täyspäiväisesti. Kun pitää se vastuu lapsen vahtimisesta ja hoitamisesta antaa jonkun toisen harteille ja kun tietää, että se toinen henkilö ei tule ikinä välittämään lapsesta samalla lailla kuin itse, ei edes lähellekään.

Nyt ei onneksi viikkoon tarvitse huolehtia siitä, sillä nyt alkoi loma! Loma, loma, loma!

Ja voi mitä se tuleekaan sisältämään. Ipanan synttärit on tiistaina! Itse synttärijuhlat on vasta lauantaina (viikon päästä siis), mutta eiköhän sitä tiistainakin jo jotenkin juhlita. Ainakin ollaan tilattu hieno kakku, josta synttärisankari toivottavasti ilahtuu muutenkin kun maun suhteen :)

Ollaan T:n kanssa kummatkin lomalla koko ensi viikko, mutta päiväkotiin on silti maksettava kuuden tunnin verran, joten perjantaina Ipana saa viettää iltapäivän tarhassa ja saadaan viettää T:n kanssa tovi kahdestaan. Ei vielä olla suunniteltu mitään sen suurempaa, mutta eiköhän se ole se leffa ja ravintolaan syömään.

Mitä sitten tähän kommuuniasumiseen tulee, niin silloin tällöin tympii ja urakalla. Ei pitäisi valittaa, mutta joskus on vaikeeta niellä v*tutus kun kaikki muut valittaa sydämensä kyllyydestä. Pitää muistaa, että kolme muuta on keskenään sukua ja siksi kinaavat ihan omissa sfääreissään, eikä pitäisi puuttua siihen ollenkaan.

No mutta, lomalle mars! :)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Viikko 1

Voihan sanonko minkälainen viikko takana! Vai sanonko vaan, että lauantai, olethan sinäkin vielä olemassa :)

Maanantai - ihan kiva alku viikkoon, kun sain tiedon siitä, että palkankorotus on mennyt läpi. Saan nyt samaa palkkaa kun muutkin samaa hommaa tekevät. Ärsyttävää toki, että olen jo vuoden ajan saanut vähemmän palkkaa kun muut, mutta energia ei taida riittää tappelemaan asiasta. Sitä paitsi täällä taitaa olla ihan laillista olla epäreilu ja kohdella työntekijöitään miten sattuu. Vaikka £266 on iso summa, ei se ehkä ole kaiken sen tappelun arvoinen.

Äiti ja sisko, T sai ihan kunnolla satikutia, että meni pistämään Ipanan tuo mekko päällä tarhaan! 
Tiistai - iltavuoro. Jätin auton vahingossa sellaiseen paikkaan parkkiin, että sinne olikin portit menny kiinni, enkä työpäivän päätteeksi päässyt takaisin autolleni! Noloa, kyllä, mutta eipä siellä missään ollut minkäänlaista tiedotusta siitä, että portit menevät kiinni ja että kukaan ei myöskään voi niitä tulla avaamaan. Onneksi Vanhempi oli kotona ja pääsi hakemaan mut töistä kotiin.

Keskiviikko - Reipas tunnin kävelymatka töihin heti aamusta, mikäs sen parempaa.



Lisäksi illalla rikoin ihanan mukin, minkä äiti osti mulle vierailunsa aikana! Grr!



Torstai - Olin melkein kaksi tuntia myöhässä töistä, koska Ipanalle puhkesi ilkeän näköinen ihottuma ja jonotettiin tohtorin vastaanotolla yli tunti. Siitä puoli tuntia meni puhelimessa roikkueassa, kuuntelin kun vakuutusfirman tyyppi luki läpi sopimusehtoja. Se on ärsyttävää kun tietää miksi niiden pitää ne lukea ja miksi minun pitää ne kuunnella, mutta kun se on niin puuduttavaa - satavarmasti kummallekin.

Perjantai - Muuten suht normaali päivä, paitsi että piti tehdä ne torstain tunnit takaisin, eli homehduin työpaikalla yli 10 tuntia, perjantaina. :(




Sentään Ipana on viihtynyt tarhassa tosi hyvin. Ei kuulemma ole ikävöinyt ollenkaan. Enkä minäkään ihan niin pahasti kun luulin, sillä tarhassa on käytössä tuommonen järjestelmä, jonka avulla vanhemmat pääsee katsomaan kuvia päivän ajalta. Sinne myöskin kirjataan ylös satunnaisia havaintoja ja sitten toki päivän päätteeksi raportti niistä tärkeimmistä - syömiset, vaipat ja nukkumiset. Tosin meidän rinsessa ei kuulemma eilen paljoa päiväunista välittänyt vaan jatkoi touhujaan kun muut kuorsaili.

Toivon kovasti, että seuraava viikko menee vähän paremmin!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuu

Tänään ei paista aurinko! Ei ihmekään, kun tietää mikä huomenna on edessä. Normaalisti olisin töissä kahdeksasta yhteen, mutta huomenna pitääkin olla puoli viiteen asti töissä. Normaalisti tulisin töistä kotiin, mutta haenkin matkalla Ipanan tarhasta! Ja vaikka vielä pari viikkoa sitten mietin tätä ihan hyvissä mielin, nyt sitten kuitenkin jonkunlainen muutosvastarinta painaa mieltä.

Tämän viikon aikataulu on, että Ipana on tarhassa maanantaina ja keskiviikkona 3.5 tuntia ja perjantaina 8.5 tuntia. Loput ajasta kotona joko daddyn tai minun kanssa. Ei siis ihan niin kamala kun joskus jossain vaiheessa pelkäsin. Toivomme, että noita 3.5 tunnin päiviä olisi tuhat kertaa enemmän kun 8.5 tunnin päiviä - niinkun pitäisikin olla. Harmi, että niitä pitää nyt olla yksi heti ekalla viikolla!

Jätettiin Ipana harjoitusmielessä tarhaan tunniksi ja mokomakin oli nauttinut olostaan eikä edes hätkähtänyt kun tultiin se hakemaan sieltä pois - niinkun että hetkinen missäs te olitte ja mikäs tää homma nyt on olevinaan? Ei, Ei mitään sinne päinkään! Tais se sieltä leikkiensä keskeltä hihkasta "hey daddy, hi mummy!" ja sitten tulla näyttämään jotain hienoa lelua. Henkilökunta kehui kuinka nätisti se oli leikkinyt ja että eihän tässä sitten muita tutustumiskertoja tarvitakaan. Mun teki mieli heittäytyä lattialle ja potkasta kunnon raivarit, että mutta mitens sitten minä?! Kaipa tähänkin tottuu kun siitä alkaa tulla enemmän rutiinia.

Nyt on muuten Vanhempikin löytänyt tavaroilleen paikat, joten asumisjärjestelyt on nyt vihdoin kaikki valmiina. Nuorempi sai heti lisää rohkeutta ja tuntuu, että sekin nyt uskaltaa olla vapaammin, kun ei ole tavallaan yksin meidän (mun, T:n ja Ipanan) kanssa.

Eilen käytiin koko porukka, miinus T (koska sillä oli töitä), plus T:n veli ja sen vaimo (joka kertoi juuri olevansa raskaana! Iik!) Weymouthin Sea Lifessa! Se on meiltä noin tunnin ajomatkan päästä. Päivä oli Sea Lifen suhteen varsin onnistunut - sen jälkeen sitten vaan lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, kävellen, ja sitä kävelyä sitten riittikin...



Sea Lifesta varmaan parasta teki se, että luulin sen olevan huomattavasti pienempi paikka, mutta sieltä löytykin ihan kivasti kaikkea nähtävää. Oli pingviinejä, kilpikonnia, saukkoja, hylkeitä ja löydettiin myös Nemo!






Niin ja sitten vielä tämä yks, josta en tiedä mikä kala on kyseessä, mutta vähän semmoselta hmmmm-otsaltahan tuo näyttää...


Ehkä sieltä joku lukija osaa kertoa mistä kaverista on kyse?

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Elokuu

Yhteiseloa Nuoremman siskon kanssa on nyt takana noin kuukauden verran ja Vanhempi tulee ensi viikolla. Tai vissiin se tulee vaan tuomaan tavaransa ja sitten menee vielä muutamaksi päiväksi johonkin muualle. En oikein tiedä...

Viime viikolla rakkaat äiti ja sisko tulivat viikoksi kylään - lähtivät tiistaina. Nyt on semmonen tunne, että pitäis taas saada tavallinen arki rullaamaan, mutta lomamoodi on vielä jokseenkin päällä. Anni sen oikeastaan puki aika hyvin sanoiksi!

Toisaalta tässä onkin tulossa ihan kunnon muutos arkeen, joten kovin kauaa ei ole aikaa morkkistella. Aion nimittäin palata töihin ihan täyspäiväisesti. Johan tässä vuoden päivät onkin mennyt niillä 10 tunnin työviikoilla! Ipana siis pääsee tarhaan, sinne missä Nuorempi on töissä. Nuorempi tosin ei suoranaisesti Ipanaa hoitaisi, ellei sitten ole joku päivä niin hiljaista, että kaikki eri ryhmät pistetään yhteen.



Koitetaan kuitenkin mahdollisimman paljon sumplia niin, että Ipana saisi olla kotona daddyn kanssa, mutta jonkusen verran se siellä tarhassakin kyllä sitten on. Ja sekös se vasta hurja ajatus onkin! Siis, että tässä on mennyt näinkin pitkään.

Kun silloin vuosi sitten hehkutin kuinka työpaikka suostui naurettavaan työtuntimäärätoivomukseeni, ajattelin painostuksen lisätä työtunteja alkavan viimeistään parin kuukauden jälkeen. Mutta ei. Siinä mielessä fiilikset on siis todella hyvät, olen saanut rauhassa päästä siihen pisteeseen, että haluan tehdä töitä täyspäiväisesti. (Haluan ja haluan, mutta siis että en koe siihen mitään ulkopuolista painetta.)



Toisaalta tässä tuli juuri tietouteeni se, että muille kanssani täsmälleen samaa työtä tekeville maksetaan enemmän palkkaa ja on jo maksettu vuoden ajan! Lievä motivaation nollaaja. Kerron tästä sitten enemmän kun asia saadaan selvitettyä, koska tällä hetkellä osaan asian selittää vain kiroamalla ja huutamalla! #!"@$&#¤%?#

Keskitytään ennemmin mukaviin asioihin, kuten äitin ja siskon vierailu! Sain taas mitä ihanimpia tuliaisia ja vaikka nyt ei mitään tajunnanräjäyttävää tekemistä keksittykään, niin kivaa oli. Ja sehän se parasta onkin kun ei tarvi koko ajan tukka putkella mennä ja keksiä tekemistä, on ihanaa vaan olla ja nauttia seurasta.


Ja sit ei kun syksyä kohti!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lisää heinäkuulta


Terveisiä muuttolaatikoiden ääreltä! Suurin osa tavaroista on nyt jo uudessa talossa. Enää tarvis vaan energiaa, että jaksaisi purkaa ja järjestellä. Mutta täällä päivästä toiseen aurinko paahtaa lähes pilvettömältä taivaalta ja mä olen näköjään semmonen ihminen, joka voi helteistä nauttia vaan jos saa vilvotella vedessä. Ja siihen ei nyt vaan ole aikaa. Ostettiin kyllä semmonen muutaman punnan maksanut pieni uima-allas, jossa on kiva vilvotella jalkojaan, jos Ipana ei keksi roiskia ja läiskytellä vettä miten sattuu!


Tänään toinen T:n siskoista, Nuorempi, tulee tänne ihan pysyvästi. Sillä loppui työt Lontoossa perjantaina. Meillä on tämä viikko yhdessä aikaa purkaa ja järjestellä tavaroita ja sitten elokuun puolella sillä alkaa työt täällä Poolessa. Kerroinko jo, että Nuorempi sai työpaikan lähellä olevasta lastentarhasta, johon Ipanakin menisi jos tarhaan menisi?

Toinen T:n siskoista, Vanhempi, tulee vasta syyskuun alussa.

Saatiin vähän jo maistiaisia siitä millaista tämmönen yhdessä asuminen voi huonoimmillaan olla. Taisteltiin Nuoremman kanssa siitä kumpi saa minkäkin makuuhuoneen. Me T:n kanssa ensin valittiin pienempi huone, koska ajattelimme sen olevan meille tarpeeksi iso, se on kylpyhuoneen vieressä ja isompi huone olisi Ipanan huoneen vieressä. Tarkemman tutkailun jälkeen tajuttiin miten ahdas se huone lopulta onkaan kun meidän 150 senttiä leveä sänky sinne laitetaan. Se huone on muotoiltu niin, että siinä on tavallaan alkovit kahdelle 80 senttiä leveelle sängylle. Ja kun se ei mitenkään loputtoman leveä huone ole, niin se meidän sänky vielä hyvin pitkälti kaiken tilan.

Minä hölmönä ajattelin, että kun meitä on kuitenkin kaksi henkilöä niin meillä olisi ihan hyvä syy myöskin olla se isompi huone. Ja kun me myöskin maksetaan puolet vuokrasta ja Nuorempi vaan neljänneksen... Mutta Nuorempi oli jo ehtinyt kuvitella huoneensa valmiiksi eikä halunnut vaihtaa huoneita. Nuorempi känkkäränkkäili muutaman päivän, sanoi lopulta hyvin välinpitämättömästi, että tehkää miten tykkäätte. Sitten seuraavana päivänä T antoi periksi, koska sai veljiltään tiukkaan sävyyn palautetta siitä kuinka Nuoremman pitäisi saada tahtonsa läpi. No, meille sitten jäi pienempi huone ja Nuorempi saa pienemmän sänkynsä kanssa isomman huoneen ja enemmän tilaa. Ja vuokra sitten jaetaankin kolmeen osaan, eli me T:n kanssa maksetaan kolmasosa, Nuorempi ja Vanhempi maksavat kumpikin kolmanneksen.



Meillä oli edellisessä asunnossa jo pieni makuuhuone, josta meidän sänky vei suurimman osan ja olisin halunnut tähän muutoksen, mutta toisaalta mieluummin maksan vähemmän vuokraa ja vietän suurimman osan ajastani alakerrassa olkkarissa, keittiössä ja pihalla ;) Ärsyttää vaan se, kun T meni veljiensä painostuksesta muuttaamaan mielensä eikä suvainnut mulle sanoa mitään. Tai siis sanoihan se sen verran, että hän antaa isomman huoneen Nuoremmalle, heh. Mutta että ei sitten käynyt mielessäkään jutella asiasta mun kanssa. Grrrr.

No, näillä mennään!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Silent Sunday - 27.7.2014


◌●◌●◌


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Heinäkuu

Mä tein sen! Suoritin pari viikkoa sitten sen Race for Lifen, 5km mutaesteradan. Oli upea päivä, vähän ehkä turhankin lämmin, tosin muta viilensi kivasti. Matka meni kyllä ihan kävellen, mutta oli silti niin hauska kokemus, että eiköhän ensi kesänä uudestaan!

Viime viikonloppu meni toisen Race for Lifeen osallistuneen, T:n veljen kihlatun polttareissa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin noinkin pitkään erossa Ipanasta ja tuo oli kyllä paras mahdollinen tapa saada vähän omaan aikaa! Vietettiin kaksi yötä kylpylähotellissa, syötiin hyvää ruokaa ja juhlittiin. T ja Ipana pärjäsi mainiosti kahdestaan, tosin siitä ei missään vaiheessa epäilystä ollutkaan.

Vaan ei se muka kiireinen kesä vielä tässä ole. Ensi viikonloppuna on ne häät, joissa T on best man. Ja kun sieltä tullaan takas, saadaan avaimet uuteen kotiin! Tästä en olekaan vielä tainnut täällä mainita! Muutamme nimittäin kahden T:n nuoremman siskon kanssa yhteen. Toinen tulee väliaikaisesti vuodeksi asumaan ja toinen, no, katsotaan miten käy, mutta mitään aikarajoja ei ole vielä asetettu.

Löysimme tuhannen mutkan kautta talon, jossa on tilaa kaikille ja jonka vuokra on vain hitusen enemmän kun meillä nyt, joten kaikkien asumiskulut melkeinpä puolittuvat (meidän ainakin!). Meillä toiveena olisi saada vihdoin jotain säästöjä kasaan, jotta sitten joooooskus eeeeeeehkä mahdollisesti voisimme vihdoin harkita oman talon ostoa. Mutta nyt ensin pääsemme tutustumaan perheen kanssa asumiseen. Sen negatiiviset puolet ovat kyllä takaraivossa tiedossa, mutta olen tehnyt tietoisen päätöksen keskittyä vain niihin positiivisiin!

Uudet tuulet siis, joten annoin blogillekin pienen kasvojenkohotuksen ;)